keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kun äiti säikähtää osa1.

Tomas pääsi taas säikäyttämään.
Viime viikolla hän meni leikkimään omaan huoneeseensa, mutta pysähtyi eteisessä. Ihan normaalia toimintaa. Tällä kertaa poika vaan päätti ottaa matkaansa jotain, mitä me emme huomanneet.

No, lueskelin sohvalla rauhassa ja T teki omia hommia, pieni rauhoittuminen kaikille teki hyvää. Tomas usein iltaisin haluaa itse olla rauhassa omassa huoneessaan, joten miksipä ei. Koko päivä kumminkin touhutaan muuten yhdessä.



Kuitenkin pienen hetken päästä Tomas tulee mun luo ja sanoo "Äiti ota pois, kivi nenässä".
Eka ajatukseni oli "Ei oo totta"
Nappasin pojan syliin ja aloin tsekkaamaan tilannetta, näin pienen vilauksen kivestä. Pyysin Tomia näyttämään valoa ja etsimään vinot pinsetit. Onneksi kerrankin oltiin ostettu vääränlaiset pinsetit!

Näin kiven nyt paremmin ja Tomas oli saanut sen työnnettyä syvälle sieraimeen, yritin varovasti napata kivestä kiinni pinseteillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Poikakin alkoi jo käydä levottomaksi ja minä suuntasin kohti puhelinta ja mietin, että päivystys on 100 kilometrin päässä.

Sain puhelimen kaivettua esille, kun T hihkaisee minulle, että kivi lähti pois. Säästyttiin lääkäriin lähdöltä, mutta nyt muuten kengät puhdistetaan paremmin sisälle tullessa!

Säikähdin jo itse hieman tuolloin, mutta nyt lähinnä naurattaa. Täytyy vaan olla vieläkin tarkempi ajattelin ja luulinkin olevani, mutta kuten huomaatte, tämä oli vasta osa 1.

Onko muiden lapset laittaneet nenään jotain mitä sinne ei kuulu?

maanantai 24. marraskuuta 2014

Sponsoroitu video / Lasten leikki tänä päivänä



Duracell haluaa näyttää, miltä lasten lasten leikki liian usein näyttää nykypäivänä ja mä taas haluan kertoa omat pohdiskeluni samasta aiheesta.

Olemme mieheni ja ystävieni kanssa puhuneet monet kerrat, kuinka lasten leikkiminen on muuttunut siitä, kun me olemme olleet pieniä. Meidänkin pihan hiekkalaatikko näyttää kovin tyhjälle, samoin läheiset leikkipuistot.

Omassa lapsuudessani leikittiin ulkona satoi tai paistoi. Rämmittiin metsissä, kiipeiltii, juostiin, keinuttiin, leikittiin vinkkiä, talonmiestä, lamppupiilosta, poliisia ja rosvoa, hippaa, lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkään.
Kaverille ei soiteltu, vaan käveltiin oven taakse ja kysyttiin "Pääsetkö tulla ulos?"

Jos taas jäätiin sisälle, leikittiin poneilla, barbeilla tai tehtiin omia tanssi ja lauluesityksiä Smurffejen, Spaissareiden tai Nylon beatin tahtiin. Muistan myös hyvin gogot, pokemonkortit ja ne pallot. Gogoni itseaisiassa annoin veljelleni joitakin vuosia sitten ja pokemonkortit löytyvät edelleen varastosta eräästä kansiosta.


Mitä te leikitte pienenä? Mitkä oli niitä hittijuttuja? Mitä ajattelette videosta?

Näin tämän videon ja taas tulin samaan tulokseen. Nykyään lapset ovat kännykät, tabletit tai tietokoneet sylissä. Laittavat viestiä WhatsApissa, facebookissa tai muualla, pelataan vaan pelejä näillä tai muilla laitteilla. 
Tällaisia lapsia on nykyään paljon, ulos he taitavat mennä tosiaankin harvemmin. Se on surullista! 

Nykyään lasten elämä taitaa tosiaan pyöriä älylaitteiden ympärillä, tuntuu, etteivät lapset saa tai osaa olla enää lapsia. Barbi ja ponileikit loppuvat viimeistään toiselle luokalle mentäessä ja älypuhelinta pyydetään joululahjaksi jo 5-vuotiaana. 

Itse yritän vaalia sitä, että Tomas saa leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin päivittäin ja että se ruutuaika jää mahdollisimman vähäiseksi. Ei pienet tarvitse videoita tai tv:tä. Sopivissa määrin se on ok, mutta tunneissa mitattuna, nounou.

*Postaus tehty yhteistyössä Duracellin kanssa, kaikki tekstissä olevat asiat ovat kuitenkin omia mietteitäni ja mielipiteitäni.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Blog by the book


Se on muuten kuukausi jouluaattoon! 

Mä ajattelin hankkia tän joululahjaksi itselleni, mutta käytiinkin poitsun kanssa kirjastossa taas ja kysäisin sieltä josko heiltä löytyisi kyseinen kirja. Tietystihhän se oli jo varattu silloin, mutta varasin sen itselleni. Seuraavan kerran kun käytiin, sainkin kirjan samalla matkaan.

Mulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen, mutta tiesin että siellä lukee monista lemppari bloggaajista juttua ja olin kuullut vain hyvää koko kirjasta, niin pakkohan sen oli päästä lukemaan heti.

T menikin aamulla kahta tuntia aiemmin töihin ja valvotin Tomasta siihen saakka kun hän tuli kotiin, niin miehet pääsi yhdessä päikkäreille ja mä sain syventyä kirjaan. Ei siinä kauaa ehtinyt kirja kulua, kun luin sen läpi. Suosittelen tätä kyllä kaikille bloggaajille ja siitä kiinnostuneille.


Oletteko te lukeneet tämän? Aiotteko lukea?

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kirjastossa


Me ollaan taas aktivoiduttu ja käyty vähintään kerran viikossa kirjastossa. Sieltä lähteekin aina hyvä läjä kirjoja mukaan ja Tomaskin on oppinut itse katselemaan mieleisiä kirjoja itselleen. Oman kirjahyllyn kirjat on taidettu lukea jo useampaan kertaan läpi ja jotain lemppari kirjoja tuolta kirjastostakin on löytynyt.

Vähintään yksi perinteinen Puppe-kirja lähtee aina mukaan, samoin kuin jokin Mauri Kunnaksen kirja. Auto ja kone-kirjat ovat kuitenkin pojan lemppareita ja näistä viime reissun kirjoistakin taidetaan osata jo kaikki ulkoa.

Käyttekö te paljon kirjastossa? 
Suositelkaa jotain hyvää luettavaa omiin hetkiin mulle? 
Ja iltasaduiksi pojalle?