keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Arvonta !

Saatiin testata KG Designin Mr Uggly -säästölipasta Kidspotin järkkäämän yhteistyön kautta.
Pääsen nyt myös arpomaan teidän kanssanne samaisen tuotteen valkoisena. Meiltä kodin sai tällainen turkoosi.

Tämä itseasiassa oli oikein hyvään saumaan tullut yhteistyö, sillä mietimme jo T:n kanssa, että mitä ihmettä me keksitään. Tomas on kova poika keräämään (ja pyytelemään rahaa)- lähinnä kolikoita, mummuiltaan ja papoiltaa, sekä tietysti äidiltä ja isältä. Ainut ongelma on se, että pojan säästöpossut ovat  molemmat kokeneet hieman kovia ja pojan kukkarotkin ovat täynnä.

Moposponssi ja op:n hippopankki ovat molemmat pääseet liimattaviksi pariin kertaan, joten tällainen ei särkyvä vaihtoehto on oikein sopiva meille!

Avasin paketin jo autossa ja Tomas hihkui heti takapenkiltä "Pöllö huhuuu, pöllö" jota seurasi tomerasti tuleva käsky "Anna pöllö, anna". Toki annoin ja siitä tuli taas uusi lemppari.


Pöllöä käytetään parvekkeellakin, mutta välillä pöllö saa nukkua lipaston päällä. Myös pöllö tykkää kolikoista ja ilmeisesti syö niitä Tomaksen mukaan, joten ihmekkös tuo, että äidin rahapussista on kolikot jatkuvasti loppu.

Itsekkin tykkään tuotteesta, kevyt ja kestävä, helppo puhdistaa. Ainut asia mikä harmitti oli, ettei tätä saa keltaisena.  Jos olisi saanut, niin en tiedä miten päin olisin hyppinyt. Mulla kun tämä "kelatainen kausi" vaan jatkuu. Tomaksella taas on pöllökausi, joka sai alkunsa ilmeisesti eläinpuistosta.

Sitten itse arvontaan!

Arvonta aika on 30.7-3.8.2014
Osallistumisohjeet löytyvät kuvasta, mutta muistutan vielä, että laittakaahan toimiva sähköpostiosoite mukaan! :)

Onnea kaikille arvontaan!





Lukijani saavat myös koodilla "PERHE" -15% tilatessaan säästölippaan aikavälillä 30.7-1.8.14.
Normaali hinta säästölippaalle on 14€, joten eipä hintakaan ole hirveä, jos tällaisen itselleen haluaa kotiuttaa :)




tiistai 29. heinäkuuta 2014

Pikku skeittari

Tomaksen mielipuuhiin toisessa mummilassa kuuluu muunmuassa hiekkaleikit, uima-altaassa vesileikit, trampoliinilla hyppiminen ja etenkin skeittilaudan kanssa pelleily.
Poika on ihna hirmuinen vesipeto ja jatkuvasti saisi olla uimassa, joko järvessä tai altaassa.


Poika muutaman kerran jälkeen kaatuessaan, ei enää kolhuista ollut moksiskaan, mutta keksi sitten,  että voihan siinä laudan päällä istua taikka maatakkin ihan yhtä hyvin ja silloin sitä pysyy pystyssäkin paremmin ja välttyy niiltä kolhuilta.


Tällainen pieni skeittari meiltä löytyy. Puhuttiin itseasiassa Tomin kanssa, että jokohan sitä pitäisi pojalle hankkia oma lauta, kun tuota enon lautaa tykkää niin lainailla.
Uskailtaisiko 2-vuotiaalle ostaa oman skeittilaudan?


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Taaperon yöheräilyistä selviäminen

Aiemmassa uniongelma postauksessa kirjotin, että kirjoitan jatkosta oman postauksensa.

Kun on uupunut heräilyn vuoksi on siitä vaan hyvä puhua. Puhuimme asiasta T:n kanssa pitkät tovit ja mietimme meille sopivinta ratkaisua.

Me aloitimme raa'asti jättämällä sen lohtumaidon pois. T alkoi laittamaan poikaa illalla nukkumaan ja minä otin ensimmäiset öiden herätykset.

Ensimmäisinä öinä  herätyksiä tuli kaksi tai kolme per yö. Muistan, kun puoli viideltä aamulla olin jääkaapilla nokkis kädessä kunnes havahduin viimein todellisuuteen. Taisin jopa ääneen sanoa eikä! Nokkis jäi kaappiin ja pojan rauhoitteluun meni toki aikaa, mutta nukahtipas ilman maitoa !

Kolmantena yönä oli T;n vuoro ottaa heräämiset. Poika nukkui 21-02 ja heräsi pari minuuttia yli kahden. Toisin jo viisi yli kaksi T tuli takaisin sänkyyn ja seuraavan kerran Tomas heräsi vasta kahdeksalta. Yksi herätys siis.



Neljäntenä yönä tai no iltana oltiin T:n porukoilla yökylässä ja poika nukahti siellä parissa minuutissa omaan sänkyynsä ja nukkui koko yön! Aamulla herätys oli klo 7, mutta jes, ei yhtään herätystä!

Viidentenä iltana, nukuttamiseen meni pitempi aika ja tajusin, että huone on oikeasti ihan liian valoisa kuitenkin. Suuntaamme siis ostamaan vielä sitä toista pimennysverhoa tai pimennysrullaverhoa, kunhan T:llä on lyhyempi työpäivä taikka sitten vapaapäivä. Yö meni yhdellä heräämisellä. Ja aamulla poika oli herännyt ennen kasia, mutta 8.20 nukkui täysillä vieressäni. Hauskaa tässä oli se, että poika mumisi "namnamnam" ja kun katsoin niin jätkän suu oli ihan suklaassa! :D



Hyvältä siis näyttää. Ei vaan saa antaa periksi. Itse siihen sorrun liian usein, monissa eri asioissa. Onhan äidin rakas vielä pieni murunen, joka saa vaikka kuun taivaalta tajutessaan sitä pyytää.

Kun yöunet ovat parantuneet, on myös päivisin poika parempi käytöksinen, ei huutoa ei tavaroiden heittelyä. Eli ne johtuivat vain siitä väsymyksestä. Kikkukohtauksia on muutenkin tullut vähemmän.

Päikkäreille meno on myös helpottunut huomattavasti. Unisadun jälkeen ei malttaisi millään nukkua, mutta annankin Tomaksen katsella hetken itsekseen kirjaa ja nyt hän on nukahtanut kesken kirjan katselun useampanakin päivänä. Eläinkirjat on ehdottomia lemppareita autokirjojen lisäksi.


Eli ohjeena meille! (Tiedän, että näitä ongelmia tulee vielä lisää)

Se joka ei anna helposti periksi nukuttakoon lasta aluksi parina iltana ja toinen ottakoon yöherätykset. Ei ne loputtomiin kestä. 
Ja hyvä Suvi, älä anna sitä lohtumaitoa ja unohda jo ne nokkamukit, vie ne varastoon. Vaikka maito kaatuisi on sulla sitä varten rättejä, pyyhkeitä ja talouspaperia. Hätätilassa myös vaipat ja vessapaperi imee maidon hyvin. Se vaan on vaihe joka toistuu varmaan vielä. 

Ajattele kuitenkin niin, että nyt valvot lapsen kanssa kotona. Joskus vielä valvot ja odotat lastasi kotiin. Siihen on vielä aikaa, mutta sekin tulee tapahtumaan ennemmi tai myöhemmin. Yleensä kuitenlin liian aikaisin.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Rentouttava kalareissu NOT.

Lähdettiin huviksemme käymään porukoillani toissa iltana. Aikamme siellä oltuamme, isäni ehdotti, että lähdetään porukalla uimaan. Niinhän me sitten tehtii. Oli jo ilta ja kello lähenteli kahdeksaa, mutta Tomas halusi jäädä mummilaan (tai no enolle) yökylään. Se sopi mummille ja meille, joten poika jäi pupunsa ja vaihtovaatteiden kanssa mummille.

Me taas ajateltiin T:n kanssa ottaa hyöty irti ja lähteä pitkästä aikaa kalalle. Käytiin seurustelumme alkuaikoina kalalla kesäisin joka viikko ja nyt Tomaksen syntymän jälkeen tämä oli itselleni eka kerta.

Haettiin kalavehkeet ja lähdettiin ajelemaan.
Oltiin auringonlaskun aikaan soutelemassa, juteltiin mukavia. Kuulostaa hyvältä eikö.

Tämä auringonlasku on kyllä eri päivältä mutta menköön. ;)

No minäpä potkasin ensin tulpan veneen pohjasta irti keskellä järveä. Ei ongelmaa, tulppa takaisin ja hengaillaan veneessä, heitellään vähän ja huidotaan hyttysiä. Naureskellaan ja höpötetään, ollaan välillä ihan hiljaa.

Myöhemmin pari kertaakin kala jäi kiinni, mutta pääsi myös irti. Kolmennella kerralla, nappasikin iso hauki. Tiättekö, sellainen mitä iskä toi kalareissuilta.

T otti kalan veneeseen, mutta hyi että se oli iso ja ruma ja yritti tulla lähelle.
Ihan muutama kiljaisu taisi siinä päästä . Ok, tunnustan, ei muutama riitä, kiljahdin aina kun kala liikkui. Mua naurattaa ihan hulluna näin jälkeen päin. Mutta hei se oli  iso-ruma-ällö-limainen!
Ajattelin ettei T ota mua enää mukaan. Vaikka kyllä hän väitti, että ottaa, jos lähden. En kuitenkaan taida lähteä. En ihan hetkeen! Hahhah :D


Yhden jälkeen yöllä me sitten fileroitiin haukea keittiössä ja nauraa rätkätettiin. Pistettiin fileet pakkaseen ja käytiin nukkumaan.

Painotan vielä, että kala oli oikeiasti ällöttävän ruma ja iso hauki. Huomasin, ettei minusta tyttömäisyyttä puutu tällaisissa tilanteissa.
Kuka oikeasti kiljuu kun kala liikkuu? MINÄMINÄMINÄ. Enkä ole ylpeä siitä. Tunnustan sen kuitenkin teille. :D