tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kolmipyörä, potkupyörä vaiko polkupyörä?

Tomas sai viime vuonna kolmipyörän ja se oli kyllä hyvä ostos, mutta nyt se on jo pieni.
Nyt kun lumet ovat saaneet lähdöt - vaikka sitä juuri yöllä tulikin lisää - on tullut aika pohtia mikä menopeli seuraavaksi ostetaan. Ehkä tähän pikkuruisen vaikuttaa myös tuo mun alla näkyvä "heittoni".



Mä olen itse aina tykännyt pyöräillä ja toivon tietysti, että Tomaskin tulee siitä tykkäämään! Mikäs sen parempaa kun hypätä pyörään ja lähteä rantsulle? Ei mikään! 

Mietittiin sitten miehen kanssa hieman vaihtoehtoja, jotka nyt lukevatkin jo otsikossa. Kolmipyörä, potkupyörä vaiko polkupyörä?


Kolmipyörä, meillä on jo, se on jäänyt pieneksi, joten jätetään pois heti laskuista. 

Potkupyörä, kuulostaa hauskalle, helpolle ja kivalle! Mutta kuinka käytännöllinen sellainen sitten on?

Polkupyörä, onko vielä kuitenkin liian aikaista? Apupyörät ja työntöaisa täytyy ainakin olla, 12" renkaat, rissa/tarakka/tavarateline myös. Jalkajarrut on nuin pienelle ehdottomat, soittokello ja heijastimet myös.

Millainen sitten olisi hyvä pyörä?
Millaisia  menopelejä teiltä löytyy?


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Lapsi ja kuolemasta puhuminen

Meillä on huomenna edessä hautajaiset ja Tomas ei lähde mukaan. En tiedä mitä muut ajattelevat asiasta ylipäätään, mutta mielestäni hautajaiset eivät ole paikka jonne Tomaksen ikäistä lasta kannattaisi ottaa mukaan. Tomas siis menee huomenna mummulaan hoitoon ja vain me miehen kanssa menemme paikalle. 

Tomas ymmärtää yllättävän paljon aiheesta kuolema, niin karulta kuin se tuntuukin. Ollaan käyty yhdessä viemässä kappelin eteen ja haudalle kynttilöitä. Samana iltana kun mummuni nukkui pois, kerroin myös Tomakselle asiasta. Mietin ensin miten kertoa.

Olin ehkä vähän sumussa tuolloin, sillä en edes tarkkaan muista, Kerroin kuitenkin, että isomummu nukkui pois ja lähti tähdeksi taivaalle. Siitä saakka Tomas on iltaisin katsonut ikkunasta ja vilittänyt isomummolle joko "pilvien päälle" tai isoommmun tähdelle taivaalla. Tomas on ymmärtänyt, että isomummu on poissa, eikä tule takaisin. Oli ehkä jopa lohdullista kertoa asia noin. Miten te olette/olisitte kertoneet? 

Tämä on yksi syy miksen halua Tomasta mukaan hautajaisiin, hänen ei tarvitse nähdä tuttua ihmistä arkussa tai sitä että arkku lasketaan.En usko, että tuossa tilanteessa pojalla ymmärrys riittää tai että minä osaisin vastata kysymyksiin, joita tämä poika kyllä keksii vaikka kivistä jos ei muusta.

Päätettiin niin, että käydään sitten haudalle viemässä hautajaisten jälkeen yhdessä kynttilät ja niin on hyvä. 



Tällaisia pohdintoja tällä kertaa, palailen varmaan seuraavan kerran ensiviikolla ja toivottavasti hieman iloisemmilla aiheilla!


Mukavaa viikonloppua!


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Sukupolvelta toiselle

Pääsiäiloma oli ja meni oikein mukavasti. Sunnuntaina kokoonnuimme lapsuudenkotiini tekemään karjalanpiirakoita yhdessä äitini ja serkkuni kanssa.

En itseasiassa muista tehneeni karjalanpiirakoita koskaan aiemmin, joten peukalo keskellä kämmentä tyylillä mentiin alkuun, mutta  kyllä se kahdessadas piirakka oli jo kauniimpi kuin ensimmäinen.
Yllättävän työlästähän tuo homma on, mutta mukavaa ja ainakin seura oli mieluisaa.


Sunnuntaina aikaa kului sellaiset neljä tuntia piirakoita tehden, maanantaina meni näihin viimeisiin vielä pari tuntia, mutta nytpähän on tehty ja ajattelimpa tehdä näitä vielä kotonakin! Tomas olisi halunnut kovasti myös auttaa, mutta poitsu viettikin lähes koko päivän ulkoillen isänsä kanssa.


Oli mukava leipoa akkojen kesken ja opittiimpahan jotain uutta taas. Mummuni nimittäin on opettanut äidilleni karjalanpiirakoiden teon nuorempana ja äiti opetti sen nyt minulle ja serkulleni. Näin ne opetukset kulkevat suvussa ja hyvä niin.

Piirakat maistuivat oikein hyville tuoreeltaan, toivottavasti nämä maistuvat myöhemmin muillekkin!

Tämä kyseinen serkkuseni muuten kirjoittaa myös blogia ja se löytyypi täältä, jos jotakuta kiinnostaa:



perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen perinteet

Aloin jo aiemmin pohtimaan perinteitämme ja nyt pääsiäisen tullen etenkin näitä perinteitä.
Meillä on ollut tapana koristella kotia värikkäästi, tipuja siellä täällä, rairuohoa kulhoissa jne. Sitä jatketaan meillä kotonakin.

Mulle on myös pienestä asti opetetttu perinne, jossa käydään virpomassa ja seuaavana viikonloppuna pääsiäsipupu käy tuomassa yllärit. Muistan että muksusna oli ihana koristella oksia ja käydä tuttujen ovientakana toivottamassa hyvää pääsiäistä, kuitenkin kun jouduin vielä yläasteikäisenä menemään 10- ja 12- vuotta nuorempien sisaruksieni mukaan alkoi homma tökkimään, toisaalta näin jälkeen päi kun ajattelee, niin eihän siinä mitään, olin sisaruksieni vahita, eikä mun tarvinnut virpoa, vaikka hyvää pääsiäistä toivotinkin.


Meillä jatketaan myös tätä virpomis perinnettä ja Tomas pääsi virpomaan muutamaan paikkaan viime viikolla. Poika puettiin harmaaksi pupuksi, joka kuljetti oksia ja sankoa mukanaan. Kävimme molemmissa mummoloissa, yhdessä isomummolassa ja serkkuni luona. Tomasta meinasi hieman jännittää aina, kun olisi pitänyt lorutella. 

Pariin kertaan saatiin kuulla vain "Hyvää Pääsiäistä" ja pariin kertaan tuli loru Tomaksen tyyliin:"Virvon varvon tuoreeks, vitsa sulle, mulle namu, iskälle palkka"

Me vähän niinkuin unohdettiin harjoitella lorua, mutta tuo Tomaksen versio olikin ihan hauska.



Mä en muista että oltaisiin lapsuudessani käyty ainakaan usein pääsiäiskokolla, mutta se taas on tapa jonka haluaisin Tomakselle opettaa. Pääsiäiskokko ja juhannuskokko ovat sellaiset joita on itsekkin kiva käydä katsomassa näin aikuisena.

Huomenna täällä olisikin kokko. Ja tänään meillä olisi treffi ilta tiedossa.
Millaisia perinteitä tai tapoja teidän pääsiäiseenne kuuluu?





Rauhallista ja rakkaudentäyteistä pääsiäistä!