perjantai 31. heinäkuuta 2015

Tervetuloa elokuu!

Heinäkuu oli mielenkiintoinen, erilainen, vilkas, tapahtumarikas, väsyttävä, yllätyksellinen ja mahtava. Instagramin Heinäkuu näytti tältä :




Heinäkuussa luettiin, reissattiin, kalastettiin, kärsittiin migreenistä,juotiin energiajuomia, värjättiin hiukset pastellipinkeiksi ja takaisin blondeiksi, opeteltiin syömään kunnolla salaattia, oltiin töissä, leivottiin, naureskeltiin Tomaksen jutuille mm. karhusisuille, istutettiin salaattia, leikattiin hiuksia ja mies toi mättöä kaupasta, lisäksi hoitolapsille pidettiin viimeisenä päivänä herkkupäivä! 

Opin itsestäni taas paljon ja suurin juttu ehkä oli se "äitiyskuplan" puhkeaminen, jossa edelleen elin. Usein sitä vähättelee että on "vain äiti" vaikka siihen kuuluu paaaaljon muutakin, mutta sain myös tehdä tai annoin itselleni luvan tehdä, paljon asioita joita en normaalisti teksi.


Elokuun toivotamme ilolla tervetulleeksi, se tulee olemaan täynnä kaikkea kivaa, unohtamatta rauhoittumista oman perheen kesken.


Elokuumme lähtee käyntiin huomenna häihin vieraaksi menolla <3

Ps. Blogi päivittyy hitaammin, sillä en ole saanut ostettua vielä uutta tietokonetta... :D


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kauneus keskiviikko : Biozell Colormask Chili pepper & Night Sky

Olen aina testannut color maskeja vain vaaleisiin hiuksiin ja koska omista ihanan ystävän joka kyllästyy kerran kuussa omaan hiustenväriinsä päätettiin kokeilla hänen hiuksiinsa kahta eri color maskia samalla kertaa ja vielä hirveällä kiireellä.



Ylimmäisessä kuvassa näkyy lähtötilanne, seuraavassa tilanne jossa punainen color mask on sekoitettu hoitoaineeseen, laitettu kosteisiin hiuksiin ja annettu vaikuttaa noin kymmenen minuuttia. Jos olisimme ollet fiksuja ja halunneet räväkämpää punaista (ei siis pelkkää sävyn vaihtoa) olisimme laittaneet color maskin kuiviin hiuksiin ilman hoitoainetta.


Kun hiuket saatiin kuvattuja ja kuivattua, laitoimme latvoihin kahteen kerrokseen sinistä color maskia, joka tässä tapauksessa veti mustaksi. Itse laitoin color maskin alas latvoihin ja ystäväiseni ylös.
Viimeisessä kuvassa hiukset ovat vielä hieman kosteat, mutta niistä tuli aika hauskat! Jossain vaiheessa kokeillaan tehdä raitoja maskejen avulla!

Mitä tästä siis opimme:
1. Color mask aina kuiviin hiuksiin.
2. Jos haluat vain sävyttää hieman, sekoita maski hoitoaineen joukkoon.
3. Jos haluat räväkämmän värin vaihdon, laita hiuksiin pelkkää color maskia.
4. Älä tee mitään liian kiireellä
5. Hauskat muodonmuutokset hiuksille on taattu.


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Lapsen sopeutuminen

Lupasin viime postauksessa kirjoittelevani Tomaksen suhtautumisesta siihen, että aloitin työt.  Yritin ennen töiden alkua etsiä vähän juttuja siitä, miten pieni lapsi on suhtautunut kun äiti toimii perhepäivähoitajana, mutta empä löytänyt juuri mitään. Ehkä tästä tekstistä on apua siis jollekkin joka harkitsee tätä työtä.

Tomas on ainoa lapsi, isovanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, kuten arvata saattaa on hän saanut aina jakamatonta huomiota osakseen ja tottunut siihen, että hänet huomioidaan lähes aina ensimmäisenä, hän saa leikkiä itse leluillaan, eikä juuri jokapäiväistä lelujen jakamista ole tarvinnut harjoitella. Toki leikkikavereita on käynyt välillä ja jakamista näin harjoiteltu, mutta ei kuitenkaan näin tiuhaan. 

Oman vuoron odottaminen ja jakaminen ovat asioita joita nyt on harjoiteltu ja se on erittäin hyvä juttu, perusasiat kuitenkin pitää hallita.








Mutta mites se suhtautuminen?

Tomakselle iski taas kova äiti-vaihe. Isi ei kelpaa, ainoastaan äiti, hätätilanteessa mummikin käy. Kuten olen kertonut, tykkää poika nykyään nukkua pitkään ja tämähän nyt sitten onnistuu enää vain viikonloppuisin. Tästä johtuen Tomas on ollut kovin väsynyt, sillä hän heräilee "hitaasti". Nyt rytmi on kääntynyt kohtuullisesti ja Tomas herää aamusin viimeistään 7.30 viikolla ja viikonloppuisin sitten nukkuu jopa kymmeneen.

Kiukkuamista on myös löytynyt, mutta jakamisen ja oman vuoron odottamisen harjoittelussa on otettu isot askeleet eteenpäin ja näin ollen ne sujuvat. 

Poika ei suostu nukkumaan päikkäreitä ja onkin siksi kovin väsynyt iltaisin, tavallisesti unille on käyty klo 21, mutta nykyään on ihme jos jätkä jaksaa valvoa edes kahdeksaan. Se taas on hyvä asia aamujen kannalta. 

Välillä tulee riitaa siitä, kuka nyt sillä tietyllä autolla saa leikkiä ja ruma sanakin on kertaalleen suusta putkahtanut, illalla on saattanut lautaset lennellä ja äitiä on haukuttu tyhmäksi, anteeksi on jouduttu pyytelemään ja viikonloppua Tomas odottaa aina innolla. 

Puistoilu ja urheilukentällä käynti on lisääntynyt ja poitsu on siellä ihan innoissaan.. 

Suhtautuminen hoitolapsiin on hyvää, Tomas sai neljä uutta ystävää ja etenkin yhden kanssa kemiat kohtaavat täysin. Puistoon kävellään käsi kädessä, ruoka syödään vierekkäin ja parhaat leikit olisi aina kahdestaan, jolloin aikuisella ei ole asiaan puuttumista. Toisia autetaan ja silitetään, tervehditään, sanotaan heipat, pyydetään tarpeen tullen anteeksi. 

Uskaltaisitko sinä alkaa perhepäivä hoitajaksi? Minä uskalsin ja uskaltaisin edelleen. Illat ja viikonloput on yhteistä aikaa perheen kesken ja siitä jokainen meistä nauttii aivan eri tavalla nyt. 

Enää viikko töitä jäljellä, se mitä sitten teen on vielä itsellenikin arvoitus. Ehkä pidän hieman lomaa ja soittelen osastolle mahtaisinko päästä tekemään keikkahommia. 


Käy ihmeessä muuten tykkäämässä blogini facebook sivusta KLIK
Ja kurkkaamassa mitä instagramin puolella tapahtuu, yritän päivitellä instagramia, silloin kun blogi päivittyy hitaammin. KLIK.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Töihin paluu

Mä olen tykännyt, tykännyt, tykännyt.. Muistinhan sanoa tykännyt?
Kun jätin työelämän kolme vuotta sitten ja jäin äitiyslomalle muistan ajatelleeni, että hoidan Tomaksen kotona kolme vuotiaaksi ja en kai edes pahemmin ajatellut töihin paluuta.

Nyt kun olen aloittanut työt ja kuitenkin saan hoitaa Tomasta kotona, olen huomannut että kaiken "normaalin" yhdistäminen ja mahduttaminen kalenteriin onkin isompi homma, kuin olin ajatellut. Vapaa-aika menee siivoamisessa ja Tomaksen seurasta nauttiessa, lenkkeillessä ja seuraavan päivän hommia valmistellessa.

Ystäviä olen ehtinyt nähdä vain kauppareissulla, sillä tunnit loppuvat kesken, maratoonipuhelut taas on pystytty hoitamaan siivouksen aikana. Kyllähän sitä aikaa varmasti oikeasti olisi enemmän jos vain osaisin jo käyttää sen sekunnilleen oikein ja antaisin vaikka miehen hoitaa kotihommia. Sitä tässä nyt vielä harjoitellaan, sekä ajan käyttöä - että miehelle kotihommien siirtoa.

Mä olen harmitellut, kun monet ihanat bloggaajat ovat lopettaneet kirjoittamisen töiden alettua, mutta en yhtään ihmettele. Lapsi menee minullakin kaiken edelle ja kirjoitan kun yksinkertaisesti ehdin, en halua kuitenkaan karsia Tomaksen kanssa vietetyistä tunneista hetkeäkään, joten nytkin Tomas on nukkumassa kun avasin tietokoneen.



Työt ovat myös tehneet minusta kärsivällisemmän, enkä enää inhoa siivoamista - ihme! Olen myös oppinut itsestäni monia uusia asioita, saanut itseni heräämään ennen kukon pieraisua ja opetellut taas syömään puuroa aamulla.

Miten Tomas kaiken on ottanut? Perheen ainoa lapsi, joka on melkein aina saanut meidän kaiken huomion itseensä, joka on aamu-uninen ja nukkuisi mielellään vähintään yhdeksään, Tomas joka haluaisi olla aina vain ulkona ja nauttii hiljaisuudesta. Siitä kirjoitan seuraavaksi hieman.