perjantai 3. maaliskuuta 2017

Viikko tyttöjen kesken

Meillä lähti maanantaina käyntiin ensimmäinen viikko tyttötiimin voimin, mies aloitti työt toisella paikkakunnalla ja Tomas lomaili mummilassa. On kyllä ollut kieltämättä outoa olla kaksin tuon pikkuneidin kanssa. Ylimääräistä aikaa oli alkuviikosta yllättävän paljon, etenkin aamuisin kun ei tarvitse tehdä kahdelle aamupalaa tai pukea kahta lenkille lähtiessä. Olenkin ottanut ilon irti ja käynyt aamusin tunnin lenkillä neidin kanssa, hieman vaan on tuo lenkkiseura tylsää, kun  nukahtaa ensimmäisten minuuttejen aikana jo vaunuihin,

Päivärytmi on pysynyt samana, aamut alkavat seitsemän jälkeen ja illalla pikkuneiti painelee nukkumaan 21-22 välillä. Nyt toisin meillä molemmilla on kunnon nuha, niin erityisesti tuo päikkäreille ja yöunille käynti sisällä on haasteellisempaa etenkin tällä pikkuneidillä.


Naureskelen itsekseni edelleen sille, kun kaikki aina puhuvat että kyllä kaksi menee siinä missä yksikin. Mutta onhan se nyt aivan jotain muuta kuitenkin, yhden kanssa on vain yhden lapsen hommat ja lähtemiset, menemiset ja tulemiset menee nopeammin. Toisaalta taas kun Tomas on kotona, viihtyy Kiia todella hyvin veljensä kanssa, jolloin minulla itselläni on enemmän "vapaata" (lue: pääsen yksin vessaan :D )


Tomaksen vauva ajalta mulla taitaa olla tässä kohtaa "musta-aukko" sillä  oli hirveän hankala miettiä että mitä tämän ikäinen loppujen lopuksi tarvitsee viihtyäkseen, alkuviikosta olin vielä sitä mieltä että ei juuri mitään. Nyt kun on perjantai ja olen saanut huomata viikon mittaan, että Kiia tarvitsee sen 100% huomion jatkuvasti, sillä muuten hän hermostuu. Nyt ettenkin kun Kiia liikkuu ketterästi paikasta toiseen kontaten tai tukeavasten kävellen saa olla silmät selässäkin.
Riittää että tarjolla on syliä, haleja, pusuja, leikkiä, loruja ja ulkoiluja, mutta siinä välissä pitäisi kuitenkin ehtiä tehdä kaikkia muutakin kuten kokkaamaan, siivoamaan, pyykkäämään. Yöt ovat katkonaisia. Yhdessä vaiheessa neiti nukkui jo täysiä öitä, mutta nyt pääasiassa herää kaksi kertaa yössä, toisin viime yönä hän päätti heräillä puolentoistatunnin välein. Voin kertoa, että aamulla kyllä hieman väsytti. 


Tänään illalla saadaankin Tomas takaisin kotiin, kyllä onkin ollut ikävä sitä pikku jätkää. Ihanaa myös kun viikonlopulla on mieskin kotona molemmat päivät.

Saa nähdä miten seuraava viikko menee, kun alkaa normaali arki pyörimään kerhojen ja neuvoloiden kera. Täytyykin muistaa tarkistaa bussiaikataulut - en ole kulkenut bussilla moneen moneen vuoteen, kun ei ole ollut tarpeellista. 



maanantai 20. helmikuuta 2017

Kikin 6kk kuvaukset

Otettiin Kikistä 6kk kuvia kuukausi takaperin ja nää on mun mielestä niin neitiä kuvaavia, että pakko jakaa täälläkin.


torstai 16. helmikuuta 2017

Ponejen ja barbejen hiukset kuosiin

Olen itse ikuinen ponityttö ja mulla onkin osa omista lapsena saaduista poneista ja barbeista täällä meillä kotosalla, lisäksi olen hankkinut Kiiaa varten jo muutamia poneja kirpparilta tosi huokeaan hintaan.

Tokihan reilut 20-vuotta vanhojen ponejen harjat on olleen aikamoisessa kunnossa, mutta kyselin parissa fb-ryhmässä ja googlettelin aikani kunnes löysin niille pelastuksen, eikä tarvinnut käyttää saksia.



1. Harjaa takkuja auki minkä pystyt
2. Ota syvä lautanen/astia ja  kaada barbin hiuksille/ponin harjalle kiehuvaa vettä ja jätä lillumaan hetkeksi siihen, harjaa.

Helpot tapaukset eivät tarvitse muuta kuin halutessaan muotoilun tämän vaihen jälkeen, mutta mikäli edelleen hiukset/harjat ovat takussa jatka ohjeen mukaan.

3. Seuraavaksi valele huuhteluaineella hiukset/harja samaan tapaan kuin laittaisit hoitoainetta omiin hiuksiisi, anna vaikuttaa 5-15min (pidempikään aika ei haittane)

4. Harjaa ja huuhtele kiehuvalla vedellä.

5. Muotoile halutessasi ennen kuivumista.

Tarvittaessa toista käsittely useammin.

Meillä tämä toimi, toivottavasti tästä on muillekkin apua. Itsehhän en alkanut muotoilemaan harjoja ja ne ovat kuvassa vielä märkiä, mutta oikein hyvät kuivuttuaankin.


maanantai 13. helmikuuta 2017

Kuulumisia pitkästä aikaa




Huh hei helmikuu, onneksi tammikuu on jo ohi ja "kaukana".
Tämä vuosi lähti rankasti käyntiin, mutta tässä yritetään palailla "normaaliin" arkeen. Vielä kun muistaisi mitä se normaali arki onkaan.

Ollaan oltu paljon landella, oikeastaan viimeisen kuukauden aikana on taidettu olla yhteensä maksimissaan viisi päivää kotosalla. Eilen taas palailtiin kotiin ja tämä päivä onkin mennyt hujauksessa ohi. Tomas on ilmeisesti tulossa kipeäksi ja Kiia(nyt jo 7kk) taas harjoittelee hiriveää tahtia kävelyä. Tomas oli aamusta kerhossa, käytiin asioilla ja loppupäiväksi Tomas linnoittautui sohvalle katselemaan elokuvia ja nukkumaan, Reppana, kyllä huomaa ettei ikiliikkuja ole ihan kunnossa.

Tomaksella on mennyt kivasti, niin kotona kuin kerhossakin. Tietysti tässä kun on ollut kaikenlaista on se myös heijastunut pojan käytökseen, mutta hiljalleen on alkanut normalisoitumaan.

Kiia taas konttaa ja kävelee tukeavasten hirveää tahtia. Sänky on saatu laskea alimalle tasolle, ettei neiti kiipeä yli. Ja niitä kopsujahan tulee aivan uskomattoman paljon kun vielä ei osata hallittua laskeutumista. Yölläkin tietysti täytyy harjoitella seisomaan nousua ja kävelyä. Ja se äärettömän söpö naururätke kun jokin on hauskaa.

Miehelle ja minulle taas tuli yhteistä taivalta kuluneeksi 10 kokonaista vuotta tuossa viime viikolla, jotenkin ihan hullua kuinka kauan siitä onkaan kun ollaan päätetty lähteä samalle polulle ja samaa polkua jatketaan jatkossakin.

Jotain tässä blogihiljaisuuden aikana olen taas oppinut, nimittäin sen, että ihan oikeasti niistä pienistä - tai vähän suuremmistaakaan jutuista ei kannata stressata, vaan haluan elää joka päivän niin täysillä kuin mahdollista. Nauttia pienimmistäkin asioista, joita elämä tuo tullessaan. Jotenkin nyt sen on sisäistänytkin kunnolla. Elä, nauti ja rakasta.

Mitä teille kuuluu?