maanantai 1. syyskuuta 2014

Läkerol Dents makuraati ( +arvonta!)

Syyskuun eka jo! Kai se on tunnustettava, että olen kaivanut jo villasukat esiin ja jopa käyttänyt niitä. Cloetta otti minuun yhteyttä aiemmin(kun ulkona oli vielä lämmin) ja kyseli olisinko kiinnostunut lähtemään makuraatiin mukaan ja testaamaan Läkerol Dents pastilleja.
Ajankohdaksi oltiin asetettu sopivasti tuo aikaväli jolloin ehti Tomaksellakin olla synttärit. Joten ajattelin, että miksipä ei. Voin testauttaa lemppari maut osalla synttäreillä ja osalla muuten vain.

Lisäksi sain mahdollisuuden järjestää myös arvonnan lukijoideni kesken, mutta siitä lisää tuolla lopussa!

Cloettan paketti tuli ja sieltä löytyikin reippaasti pastilleja. Tässä olisi meidän kokeilujen perusteella suosikit.

Syödäänkö teillä näistä jotain? 

Meillä on ollut käytössä tähän saakka Herra hakkarais pastillit ja muumi pastillit, sekä muutamat eri Läkerol maut.



*saatu
*saatu

*saatu

*saatu

*saatu

*saatu

Mä järkkäilin pienoisen makuraadin tuttavien kesken ja annoin pastilleita mukaankin osalle porukasta. Näitä oli tarjolla myös Tomaksen synttäreillä.

Aikuisten TOP 3 lemppareiksi valikoituivat :
1. Caramel mint
2. Liquorice vanilla
3. Mango

Lasten TOP 3 lemppareiksi valikoitui:
1. Bear banana
2. Caramel mint
3. Sweet berry

Tuo Caramel mint, on kyllä ehdoton ykkönen näissä pastilleissa, mutta hyviä ovat muutkin. Tuota makua meillä on ennenkin syöty ja syödään varasti jatkossakin, toisin, nyt ei ole tarvetta hetkeen ostella pastilleja.


Sitten siihen jo otsikossa lupaamaani arvontaan!
Arvonta on käynnissä 1.9.-7.9.
Palkintona on Cloettan 30€ arvoinen tuotepaketti, joka toimitetaan sinulle kotiin.

Arvontaan voi osallistua kuka tahansa.
 Osallistuminen vaatii kuitenkin sen, että kirjoitat kommenttiisi:
Asian, joka on tehnyt sinut onnelliseksi tänään, sekä toimivan sähköpostiosoitteesi.

Näin olet siis mukana arvonnassa! 

Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti voitosta.





sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kun äiti oli pipi

On outoa olla kunnolla kipeänä. Allergiathan mulle on tuttuja, mutta nyt oli tällainen ihan kunnon syysflussa kuumeella, toisin pikainen päivän tauti tuo oli.
Edelleen nenä vuotaa ja yskittää, mutta selvittiin vähällä. Kuumepiikki tuli viikonlopun aikana ja se veti ihan hiljaiseksi, mutta laski kuitenkin muutamien tuntien jälkeen.

@ssyvi


Olen varma, että paranin nopeasti ihan vain Tomaksen ylisöpöilyn takia.
Eihän siinä äiti voi sairastaa, kun 2-vuotias tulee silittämään hiuksia ja tuumaa:
"Äiti pipi. Nyt mää hoitaa."

Kun pötköttelin sängyssä, tuli Tomas lukemaan myös kirjaa ja oli oikein kilttipoika. Mukavaa vaihtelua satunnaisten uhmatuhma päivien jälkeen.

Ei tuo murunenkaan aivan selvinnyt sairastelematta, hänelläkin nenä vuotaa kunnolla ja yskäkin meinaa painaa. Huomenna ei siis lähdetä kerhoilemaan, mutta ei me sisällekkään linnoittauduta.


perjantai 29. elokuuta 2014

Mitä haluaisit syödä? -Namia

Mä haluan nyt avata teille mun erään yön ajatuksia, valitan tästä tulee pitkä sepostus.
Pääosassa niissä on otsikon kysymyksen vastaus. Kun tuo vastaus tulee 2-vuotiaan suusta, voikin alkaa miettimään, missä meni vikaan.
Tokihan meillä nameiksi lasketaan rusinat, murot, hedelmät ja marjatkin, mutta niin myös vanukkaat, jätskit ja pillimehut.

Yöllä mä selaisin uutisia, tsekkailin facebookin päivityksiä ja yritin tylsistyttää itseni nukahtamaan. Kunnes lueskelin vielä muutamat lapsiin liittyvät jutut ja koin pienoisen heräämisen. Onko meillä sittenkään kaikki ihan hyvin:
Syötetäänkö me liikaa sokeria Tomakselle? Missä menee raja?
Mun päättämä raja taisi kadota kesän aikana.

Havahduin ymmärtämään, että meillä pillimehu on kesän jäljiltä jäänyt mukaan viikkoihin, ei joka päiväiseksi tai edes joka viikkoiseksi, mutta todellisuuden ampuessa päin naamaa, tajusin että liian usein, voi pätkis kävellä pillimehu hyllylle kaupassa ja saada pillimehun mukaansa. Miksi ylipäätään pitää antaa sitä pillimehua, ei se itse tehtävä mehu ole yhtään sen vaikeampaa kaataa lasiin ja laittaa lasiin pilli.

Synttäreiden jälkeen meiltä löytyi kaapeista, jos minkäkin moisia herkkuja leivonnasta ylijääneistä suklaista, leivoksiin ja tikkareihin.

Aloin miettimään tosissaan sitä, mitä suoraan sanottuna sontaa nuo pitävä sisällään, paljonko niistä löytyy muunmuassa sitä paljon kauhisteltua sokeria ja kaikkea muuta ei hyvää ihmiselle itselleen. 
Ja kuka niitä nähdessään sitten haluaa syödä? Kelle mä syötän henkilökohtaisesti tuota sontaa ja olen asian kanssa ok? 

Tomas, Tomakselle, niinhän noihin kysymyksiin vastaisin.
Eritoten mietin asiaa siis Tomaksen kannalta, niin terveyden, kuin käytöksenkin. En ollut aiemmin tajunnutkaan, että kun kaapeissa notkuu muumikeksejä, vajaa suklaalevy ja pöydältä voi pongata synttäreiltä jääneitä muffineita.


Millaisen kuvan se antaa lapselle?
No sellaisen, että nämä ovat ok näitä saa vaatia myös itselleen tai että ainakin näitä voi kinuta, jos sattuisi vaikka saamaankin palasen ällömakeaa muffinia.
Pumppaanko mä lapseeni sokeria tietoisesti?
En, tai no itseasiassa nyt tämän jälkeen jos kysyisin, niin kyllä.

Ei lapsi tarvitse montaa kertaa viikossa vanukasta, pillimehua, keksiä tai jätskiä, ei nyt tietenkään kaikki samoilla viikoilla, mutta helposti saatoin antaa viikolla sekä jätskiä, että muutaman päivän päästä vanukkaan.

 Missä vaiheessa aloin lipsumaan? 
Tiedän, kesällä, kesällä on kuuma, on helppo käydä ottamassa jäde pakkasesta, oli se sitten itsetehty tai kaupan. Rantsulle ja reissuun on helppo ottaa mukaan pillimehu. 

Silloin aikoinaan kun Tomas ei saanut yhtään mitään herkkuja ja oli tyytyväinen niinkin. Miksi olen antanut hänen oppia sokeristen herkkujen syömisen. Miksi on ok, saada mummilassa jätskiä tai pillimehua, miksi raflasta saa ottaa tikkarin? Eihän siinä ole mitään järkeä.

Meillä ei syödä koskaan jälkiruokaa, mutta pari kertaa viikossa poika on tähän saakka saanut pienen Paula vanukkaan (tiedättehän sen ärsyttävän mainoksen!), ihan vain pyytämällä ja sen kummempia miettimättä on sen saanutkin.



"Mitä söisit aamupalaksi/välipalaksi?"

"Namia"

Nyt tuli stoppi, aloin kiinnittämään vieläkin enemmän huomiota siihen, että enää tämä ei käy päinsä. Ei kotona, ei mummoloissa, ei tädillä, ei isomummoloissa.
Kerran viikossa on ok saada vaikka sitten se vanukas, mutta se tosiaan sitten on vain kerran viikossa, eikä yhtään useammin.
Tiukkis mutsi täällä hei!
Terkkuja tädeille, sedälle, enolle, mummuille, papoille ja kaikille muillekkin!

Viimein, nyt kun heräsin tähän, otin roskakorin viereeni ja aloin lappamaan herkut roskiin, sinne meni äidin lohtu salmiakeista lähtien kaikki, myös ne yli jääneet synttärimässyt. Säilöön jäi kuitenkin vierasvaraksi keksejä ja pakasteesta löytyy edelleen muffineita, joita ilmeisesti tein liikaa. Toisin ne ovat siellä, poissa silmistä ja poissa mielestä, ehkä kuitenkin otan ne sulamaan ja pistän T:n mukana töihin kahvileiväksi.

Tämän heräämisen jälkeen, on tullut käytyä jo useamminkin kaupassa, mutta mitään ylimääräistä mukaan ei ole tarttunut, poika taas on syönyt enemmän hedelmiä, joka on ihan huippu hyvä juttu!


Meillä lemppari hedelmiä muuten on persikat, nektariinit, viinirypäleet, omenat, päärynät, klementtiinit, mansikat, vadelmat ja mustikat.
Näistä meillä nykyään tarjotaan päivittäin ainakin kolmea eri hedelmää tai marjaa.


Sokeri on satunnaisesti pieninä määrinä jees, mutta jatkuvasti erittäin nounou. 
On muutenkin tyhmää, että sitä tungetaan joka paikkaan.
Eikä se suolakaan hyvä juttu ole.


Mitä mieltä te olette tästä sokeri kohusta ? Herättelikö teillä minkälaisia ajatuksia? 
Mä välillä mietin, että oonko ihan hölmö, mutta seuraavassa hetkessä mietin, että mielummin näin. 
Näin meillä, miten teillä?



Pahoittelen kuvien värieroja, mutta sattuneesta syystä kuvat on otettu eri päivinä, eri valaistuksessa ja eri aikaan. 

torstai 28. elokuuta 2014

Ex tempore

Huh, nyt on taas kotiuduttu. Tää meno on ihan hölmöä, me taidetaan Tomaksen kanssa tosiaankin tehdä enemmän ex tempore reissuja ja muita juttuja kuin aiemmin. Kesä sekoitti meidät ja ilmeisesti alkava syksykin ajaa meitä pakoon rapakelejä. Mutta, toisaalta, mulla alkoi viimeinen mahdollinen vuosi kotiäitinä, tai no kotihoidontuesta nauttivana kotiäitinä, joten aiotaan kyllä ottaa näistä seuraavista kuukausista kaikki ilo irti!

Lähdettiin eilen aamulla hammaslääkäriin, josta kirjoittelen myöhemmin lisää. Sieltä suunnattiin suoraan vanhempieni kotiin, tein miehille ja veljelle lounasta ja myöhemmin soittelinkin jo siskoni kanssa. Eipä me kauaa lounaan jälkeen ehditty aikaamme kuluttaa, kun päätettiikin lähteä käymään kaupoilla viereisessä kaupungissa. Käytiin ruokakaupassa ja lisäksi pyörähdetiin parissa muussa kaupassa.

Tomas oli niin villi ruokakaupassa, että soitin siitä pihasta kummipojan äidille, että nyt me muuten ollaan tulossa sitten käymään. Tarvitsin jonkun lapsen saaneen aikuisen ymmärrystä, koska no, uhamaava vilkas taapero kaupassa melkein pystyyn nukahtavan äidin kanssa ei ole hyvä ajatus.

 Noh, pyörähdettiin samalla kummipoikaa katsomassa ja kas kummaa, sille tielle jäätiin. Sovittiinkin sitten ystäväni kanssa, että mehän jäädään siihen yöksi, meillä oli Tomakselle vaihtovaatteet, mutta ulkohousut olivat kotona, lisäksi itse tarvitsin vaihtovaatteet ja T lupautui ne tuomaan töiden jälkeen.

Koko iltapäivän satoikin vettä, joten emme edes olisi päässeet ulos. Saatiin pojat ihme kyllä, ajoissa nukkumaan ja itse katseltiin tv:tä, puhuttiin kaikesta mahdollisesta, saunottiin ja juotiin yhdet siiderit, jonka jälkeen oli pakko jo luovuttaa ja painua nukkumaan.

Aamu kahden lapsen kanssa oli taas kerran huvittava. Tomas pääsi heti aamiaispöydästä miettimään tuhmia tekosiaan ja rauhoittumaan. Myöhemmin suunnattiinkin jo ulos, Tomas kävi ystäväni kanssa ostamassa kierrätyskeskuksesta pallon, sillä välin kun itse odottelin kummipojan kanssa ulkosalla. Pyörähdettiin puistossa ja käveltiin madellen kauppaan. Tomas kun leikki kepillä matkalla ja tämä keppihän oli sitten onki ja hän oli kalalla.

Loppupäivä sujui tasaisesti, kiukkuttelevat ja väsyneet lapset sekä äidit päätyivät kaikki vahingossa loppujen lopuksi parin tunnin päiväunille.


Nyt ollaan kotona, Tomas on flunssainen ja jo nukkumassa. T:llä on huomenna ylimääräinen vapaa, joten saadaan pidennetty viikonloppu perheen kesken. Saapi nähdä mitä nyt keksitään. Tarkoitus oli mennä Helsinkiin media-aamiaiselle, mutta matka on vähän turhan pitkä puolentoista tunnin vuoksi.