sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Raskauden puoliväli

On outoa miten nopeasti tämä raskaus on edennyt näin nopeasti! Enää  vajaa puolet jäljellä ja saadaan nyytti kotiin.

Aika normaalisti edelleen on elelty, selkä on välillä ok, välillä ei. Supistaa, välillä kipeästikkin, mutta harvemmin. Nukuttaisi, mutta herään öisin kahden tunnin välein vessaan, nukahtaminen on hankalaa, mutta silloin kun kovasti väsyttää ehtii nukkua päikkäritkin. Yksiössä ilmeisesti tuntuu kaatuvan seinät päälle, sillä sen verran paljon tuolla masussa jumppaillaan. Eli siis, kaikki hyvin! Lisäksi olen mittaillut sokereita kotona ja kaikki arvot ovat olleen loistavia. Kirjoittelinkin aiemmin blogin faceboo- sivuille pienen pätkän tänään. Sinne kannattaa klikkailla itsensä tykkääjäksi, jos jutut kiinnostaa. https://facebook.com/Pieniperhe

Havahduin tuossa aiemmin siihen, että meidän kodissa on paljon ylimääräistä tavaraa, josta on        
p a k k o päästä eroon ennen vauvan syntymää, joten suoritan ikuisuusprojektia joka kantaa edelleen nimeä "kaikki turha pois hetinyt". Käsilaukkuja, sisustusjuttuja, huonekaluja, lastenvaatteita, pieniä kodinkoneita, ne vaan on saatava pois edestä. 
Lisäksi kaikki vauvatarvikkeet vievät hirveästi tilaa, joten kaappeja on saatava tyhjiksi. 



Vaikka ollaan jo puolivälissä raskautta, on rakenneultra vasta edessä. Ja itseasiassa se on ensi viikolla. Tiistaina!! Odotan hirveästi, että päästään näkemään taas pieni ja toivotaan kovasti, että kaikki on hyvin. 
Tiistai on muutenkin jännä päivä, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Tuleva isoveli odottaa jo kovasti, milloin vauva syntyy, vaikka muistaakin aina itse kertoa heti perään, että vasta kesällä. 
Nyt vauva on saanut suostumuksen myös tulla nukkumaan Tomaksen huoneeseen, Tomas myös on kovasti luvannut hoitaa vauvaa, jos vauva itkee yöllä, antaa Tomas kuulemma tuttia. Hieman kyllä uskallan epäillä tätä, sillä Tomas on kesken unien herätessään aivan kuin minä. Hyvin äreä tapaus.

Tomaksesta täällä blogin puolella on nyt   t o d e l l a  huonosti kuvia, sillä hän ei halua olla kuvattavana ja osaa jo sanoa, saako kuviansa käyttää blogissa ja tokihan kunnioitan hänen päätöstään.

Palaillaan ensi viikolla arvailemaan vauvan sukupuolta ja on taas luvassa pienoinen paljastuskin siitä, mitä täällä ruudun toisella puolella tapahtunee.

tiistai 9. helmikuuta 2016

9 vuotta

Hitsi vieköön, aika juoksee. Niin tunnit, viikot kuin vuodetkin.
Tunnit juoksee ja työpäivät vilahtaa nopeasti ohi, uudet raskausviikot pyörähtävät käyntiin ja tänään ollaan tuon miehekkeen kanssa seurusteltu ("virallisesti") jo yhdeksän vuotta. Samalla on helppo laskea, montako vuotta sitten olimme yläasteella.

Naureskelinkin miehelle tänä aamuna, että pitäiskö pitää kunnon kahdenkeskiset kekkerit ensi vuonna näihin aikoihin, kun ollaan oltu se tasan 10-vuotta yhdessä, mutta se ajattelu jäi siihen, kun mies naureskeli että niin, meillä on alta vuoden ikäinen lapsi silloin, eikä mua saa varmasti lähtemään minnekkään ilman lapsia.. Hups.


Nyt mä makoilein jo itse sängyssä Tomaksen vieressä, sillä meinasin aiemmin nukahtaa sohvalle, jossa havahduin siihen kun koko kroppa nytkähti.

Ehkä huomenna tai vaikka viikonlopull jaksetaan vähän muistella kaikki höpsöilyjä taas näiltä kuluneilta vuosilta. Saa nähdä mitä tämä uusi alkanut vuosi tuo tullessaan.

Nyt, on kuitenkin aika laittaa puhelin pois ja alkaa pian nukkumaan. Joten öitä!






keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kun kropalla on oma kello

Kello on lähempänä aamu kuutta ja mä istun koneella. Tää raskausaika on aina niin huvittavaa aikaa itselleni. Päivisin väsyttää niin paljon, että kolmen tunnin päikkärit on lähes arkipäivää ja jos ei ole, niin sitten yöunille on siirryttävä seitsemän jälkeen illalla.

Mutta ne yöt, ensin ravataan 4-6 kertaa tunnissa vessassa ja pian huomaankin kellon olevan jo puoli kaksi, kahdelta havahdun siihen, että Tomas kömpii viereen. Samalla sekunnilla masussa alkaa jäätävät bileet ja pitäähän niitä ihmeellisiä potkuja fiilistellä, kunnes jonkun ajan kuluttua nukahtaa melkein vahingossa.Sitten sitä kuitenkin herää aamulla jo puoli kuudelta, tietysti pirteänä kuin peipponen, eikä unesta ole tietoakaan. 

Tää sama kaava toistuu nyt joka yö, varmaan semmoset pari vuotta, syy vaan tulee välissä vaihtumaan. 



Noh, ainakin saa sitä kuuluisaa omaa aikaa heti aamusta, vaikkei juuri mitään voikkaan tehdä kun muut nukkuu. Eipähän ainakaan tarvitse siivota. 


Tänään meillä onkin tiedossa piiiiitkä päivä. Lähdetään tuossa joskus kotimme miesväki heräilee heittämään päiväreissu ja täytyy toivoa, etten nukahda päikkäreille uima-altaaseen!



Mukavaa päivää kaikille! 


maanantai 1. helmikuuta 2016

Hyvien unien norsu

"Äiti, voisinko mä saada ikioman norsun?" ja "Äiti, mitäs jos mä nään pahoja unia?" olivat yhtenä iltana kysymykset. Näiden kysymyksien pohjalta kaivelin kankaita ja turhia kiertoon lähteviä tyynynpäälisiä ja muuta. 

Mustavalkoinen käyttämättä jäänyt tyynynpäälinen oli sopivan napakan tuntuista käyttötarkoituksiini ja kuvio oli omaa silmää miellyttävä. Kaivoin ompelukoneen esille, piirsin a3 kokoiselle paperille hahmotelman norsusta, jonka jälkeen siirsin sen kankaalle. 

Norsu syntyi vanhasta tyynynpäällisestä, norsun korva vanhan topin alaosasta ja hännäksi päätyi samaisen topin olkain. Napin nappasin krääsälaatikon pohjalta ja sisälle laitoin vanua.




Hyvien unien norsu syntyi kierrättämällä vanhaa, mutta täytetty se on kauniilla unilla, unelmilla, haaveilla ja iloisilla ajatuksilla. Ensimmäinen kokeilu pitkästä aikaa, mutta poika rakastui siihen heti. 
Ehkäpä tulevalle vauvalle täytyy tehdä samanlainen, jotta on isoveljen kanssa samanlaiset.